Rehtorin tehtävien monipuolistuminen haittaa koulun pedagogista johtamista

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota siihen, että rehtorin työtaakka on kasvanut sellaisiin mittoihin, ettei virka enää kiinnosta hakijoita. Tutkimuksissa tämä kehitys on havaittu jo kymmenisen vuotta sitten, sillä niiden perusteella rehtorin työtehtävät ovat monipuolistuneet ja riittämätön työaika on täyttynyt sellaisista tehtävistä, jotka itse asiassa eivät rehtorin toimenkuvaan kuulu. Vuonna 2007 tehdyn tutkimuksen mukaan tällöin varsinaiseen pedagogiseen johtamiseen jäi rehtorin työajasta 14 prosenttia. Rehtori ylikuormittuu tehtävistä, jotka eivät useinkaan liity rehtorin ydinosaamisalueeseen, mutta jotka on pakko hoitaa, kun koulussa ei ole kukaan muukaan niitä hoitamassa.  Tämä näkyy korostuneesti sellaisissa rehtorin tehtävissä, joihin on yhdistetty useampia kouluyksiköitä. Tällaista ns. aluerehtorijärjestelmää sovellettiin ainakin Nastolan kunnassa 1990-luvulla, mutta siitä kuitenkin luovuttiin kohtuullisen pian. Vuonna 2008 alkaneen taloustaantuman aikana myös tällä tavalla on alettu etsiä säästöjä koulujen toiminnassa useammassa kunnassa.

Koulu toimii sekä työyhteisönä että keskeisenä yhteiskunnallisena vaikuttajana. Se, miten koulua johdetaan vaikuttaa näihin molempiin rooleihin. Eri tutkimuksissa on todettu, että koulun johtamisella voidaan vaikuttaa merkittävästi siihen, että opettajat muuttavat käytäntöjään luokassa. Johtamisella vaikutetaan myös koulun tietoa uusintaviin ja nuorten sosiaalistamiseen liittyviin tehtäviin. Pätevä rehtori on sellainen, joka on hallinnon ja talouden, kasvatuksen ja opetuksen sekä ihmisten johtamisen asiantuntija. Esimerkiksi Pauli Juuti on todennut, että rehtorin toiminnalla vaikutetaan siihen, minkälainen työyhteisö koulu on; sen ilmapiiriin, kulttuuriin ja siellä työskentelevien ihmisten työmotivaatioon. Erinomainen rehtori on lisäksi vielä symbolihahmo sekä kulttuurin ylläpitäjä ja kehittäjä. Toisin sanoen erinomaisella rehtorilla on myös visionäärisen johtajuuden tunnusmerkkejä.

Koulun johtamisen erityispiirteenä on myös sen organisaation henkilöstön korkeatasoinen asiantuntijuus ja kouluyhteisön voisikin määritellä tietointensiiviseksi asiantuntijaorganisaatioksi, jossa eri tiedonalat ovat monipuolisesti edustettuina. Tällaisen oppivan asiantuntijayhteisön johtaminen on ongelmallisempaa kuin esimerkiksi tuotantolaitoksen. Rehtorin työpäivää leimaavat jatkuvat vuorovaikutustilanteet sekä koulussa että koulusta ulospäin. Ihmissuhteisiin liittyvien ristiriitatilanteiden ratkominen sekä yhtäkkisten ongelmien ratkaiseminen ovat myös osa rehtorin toiminnan arkipäivää. Itsensä johtamisesta, itsereflektoinnista sekä omien voimavarojen tunnistamisesta on tullut keskeinen osa johtajuutta, mutta myös vuorovaikutustaitojen merkitys rehtorin toimenkuvassa on entisestään korostunut.

Tutkimuksissa on todettu myös, että johtamisen merkitys itsenäisenä, ammatillisena roolina korostuu suurissa kouluissa ja johtamistoiminnan välimatka eli kontrollijänne varsinaisiin koulussa tapahtuviin oppimisprosesseihin on pitempi kuin pienissä kouluissa. Minusta kontrolli on väärä sana kuvaamaan rehtorin ja opettajien välistä vuorovaikutusta ja rehtorin toimintaa työyhteisössä, mutta mielestäni on myös selvää, että rehtorin ja opettajien välinen yhteistoiminta ja vuorovaikutus kärsii, kun siirrytään järjestelmiin, joissa yhden rehtorin tehtäviin kuuluu useamman kouluyksikön kasvatuksen johtaminen. Siinä vaiheessa, kun rehtori ei enää tunne johtamiensa opettajien etunimiä, hän lakkaa olemasta rehtori ja muuttuu hallintovirkamieheksi.